Anin onnettomuus

Lähetetty: 28.04.2010 15:30:13

Kirjoitan tän ensimmäisen kirjoituksen aika lyhyesti, koska tämä on ollut minulle niin raskas tapaturma, että kerron vaan päällisin puolin pakoillen itkua. Katsotaan missä vaiheessa voin kertoa tarkemmin, mutta nyt vielä asian kertominen saa kyyneleet silmiin... Pahoittelen, jos teksti on sekava, yrittäkää ymmärtää.

Eli rakas Annikkini jäi viime perjantaina auton yliajamaksi Sad

Auto (pakettiauto) ajoi Anin takapään yli, lanteen kohdalta. Ensinäkemältä koirassa ei näkynyt mitään ruhjeita, ei verta eikä mitään, se vaan istui ja kiljui. Kiikutin sen samantein päivystävälle, Anista otettiin röntgenkuvat ja selvisi ettei mitään ole rikki - luojankiitos! Saatiin kipulääkekuuri ja eihän tässä paljon muuta voi kun levätä, koira on hyvin hyvin kipeä a_blue

Vuorokauden rauhoituksesta virottuaan Ani vain itki ja turvautui minuun tosi paljon, kahviakin piti keittää kahdessa osassa, kun Anille tuli niin kamala hätä perääni, rupesi kiljumaan ja yritti istualtaan raahautua perässäni. Nukkuessakin piti koskea koko ajan, siispä nukuin patjalla Anin häkin vieressä.
Aina lauantaiaamusta lähtien kakka ja pissi ovat kulkeneet hyvin sekä ruoka on maistunut. Aluksihan Ani vain makoili pitkänä ja tuijotteli taakseen itkien. Nyt Ani nukkuu melkein miten sattuu ja myös seisoo välillä, mutta ylösnousu on aina hankalaa. Niinpä pissillekin kun kannan niin lasken Anin seisomaan, koska kyykähtää se voi, mutta kyykystä ylös nousee huonosti. Se ottaa muutamia askelia, ehkä pisin matka on ollut pari metriä tähän mennessä. Anilla on mustelma takajalan edessä massussa ja pepussa, joka tosin tummui tässä vasta muutama päivä sitten. Suojelusenkelimme on kyllä ollut mukana, olisihan tuossa voinut käydä vaikka ja miten paljon pahemmin!

Tämän kirjoituksen kirjoitan nyt sillä että olisi minulle avuksi, jos tietäisitte koiria, jotka ovat jääneet auton alle ja kertoisitte miten ne ovat parantuneet vai parantuivatko koskaan täysin? Miten tästä jatketaan kuntoutusta ja millaisena? Eläinlääkärille kun maanantaina soittelin niin ei kuulemma ole tarvetta viedä, koska toipuminen on jatkuvaa, tarpeet tulee normaalisti ja ruoka maistuu. Kyselin myös missä vaiheessa voi ruveta käyttään fysioterapiassa ja hieronnassa, kuulemma sitten kun ei ole tulehdusta, mutta mistä minä sen voin tietää, pitääkö sitä varten mennä verikokeisiin?
Uimista Ani rakastaa muutenkin, joten sitä me ainakin tullaan "harrastamaan" kesän mittaan ja kaikki mahdollinen tullaan tekemään, jotta Ani saadaan kuntoon!

Ja vielä kasvattaja-Marjalle iiiso kiitos tuesta tässä ikävässä tapaturmassa!

Lähetetty: 28.04.2010 16:10:10

Sydän ihan kipristyi kun luin tuon alun. Sitten hieman helpotti jatkoa lukiessa. Voin kuvitella sinun/teidän tuskanne kun kuuntelitte Anin itkua.
Kun ei oikeasti voi auttaa. Kun pieni koira luottaa että apua tulee.
Koko sydämelläni toivon että Ani paranee täysin. Että hän saa jatkaa hyvää mäyräkoiran elämää kanssanne.

Minulle ei ole antaa mitään kokemusta, mutta lämpöisen mukanaolon mielessäni kanssanne .

Ani on aina jotenkin ollut yksi suosikeistani. Ehkä siksi että olet osannut kertoa pikkuisesta niin elävästi.

Lähetetty: 28.04.2010 16:35:40

Kiitoksia -onni-, kyllä tässä kaikki tsempit tarvitaan ja jokainen niistä lämmittää mieltä! Päivä kerrallaan, toivotaan parasta...

Lähetetty: 28.04.2010 20:05:31

Voimahalit Anille!!
Kyyneleet nous ku luin pikkuisesta. Teillä oli onni onnettomuudessa, siinä tosiaankin olisi voinut käydä tosi pahasti. Itsellä ei ole kokemusta näistä tapahtumista, mutta se ettei mikään mennyt poikki niin auttaa jo paljon tervehtymisessä. Uskon että parantuu kyllä ajan kanssa, mutta aikaa sen uskoisi vievän. Traumat on toki toinen.. riippuen koiran luonteesta, mikä jää mieltä painamaan ja kuinka vaikuttaa käyttäytymiseen.

Lainaus:

mutta ylösnousu on aina hankalaa.

Pikakerrontana: Erään tuttuni koira liukastui/putosi kalliolta alas, jonka seurauksena takapää "halvaantui" (hermotukset menivät jotenkin sekaisin, ruumiillisia vammoja ei tullut). Alkuun ei pystynyt tietystikään kävelemään, tarpeiden tekeminen ei onnistunut. Hiljalleen koira kuntoutui, pystyi kävelemään kaikilla neljällä jalalla ja tarpeiden tekokin alkoi sujumaan ilman suttaamisia. Kyseinen koira oli jo 10vuotias.
(^en siis vertaa Anin kokemusta tähän, tarkoituksena on vain valaa toivoa paranemisesta, vaikka tilanne voi vaikuttaa mahdottomalta niin koira on kuitenkin ihmeen sisukas paketti Wink

)

Voimia ja paranemisia Anille ja Anin perheelle.

Lähetetty: 28.04.2010 22:47:03

Viime lauantaina meien Ari jäi auton alle. Oltiin Jyväskylässä,niin oli tosi vaikea löytää joku päivystävää klinikka,mutta ainakin Äänekoskella se löytyi..
Tehtiin 3 röngeenia,ultraääni,onneksi ei löytynyt mitään pahaa.
Mä olin järgyttävässä shokissä ja se mielikuva on vieläkin mun silmissä...
En missän nimessä enää pääse koiria hihnasta pois,vaikka jos se on tosi hiljainen paikka

Lähetetty: 28.04.2010 23:13:14

Kovasti paranemisia molemmille pikku potilaille!

Lähetetty: 28.04.2010 23:27:16

Kiitoksia Zizilisko! Halit Anille meni ja pusuja sateli takaisin, mamman pieni lupsutuskone <3
Niin traumat, Ani on tosiaan aika pehmeä luonteeltaan, siihen epämiellyttävät tapahtumat vaikuttaa aika kauan, mutta sen verran hyvä suhde minulla ja Anilla on, että pahan paikan tullen Ani turvaa minuun 110 prosenttisesti ja luottaa minuun, että minä hoidan kaiken pahan pois. Se on myös hyvin laumakeskeinen, minun täytyi laittaa kaksi muuta koiraa hoitoon, koska Ani koko ajan seurasi mitä ne muut teki eikä rauhoittunut lepäämään, koska toiset teki jotain muuta. Toisaalta toisetkin olisivat kovasti halunneet olla Anin tukena ja tunkivat samaan häkkiin sen kanssa eikä toipilaan kanssa uskalla antaa siihen malliin ahtautua. Minunkin piti sen kivuliaimpina päivinä olla koko ajan vieressä ja ihan hissunkissun esim. koneella, koska ei kestänyt tehdä mitään ettei Ani olisi huomannut tai alkanut hermoilla tekemisiäni. Tuon laumakeskeisyydenkin uskon pitävän Anin traumat kurissa, koska sitä vanhempi Kira on aina ollut sille suuri tuki ja turva sekä nyt tämä nuorempi on ollut hyvä "mee sä eka ku oot isompi!" Laughing

Asumme tosiaan ihan keskustassa ja ainakaan vielä se ei autoja panikoi, mitä tuosta takapihan nurmelta on aidan takana liikkuvia nähnyt, pihassa ei ole mikään liikkunut kun olemma pissillä piipahtaneet. Aika näyttää jäikö traumoja...

Uffi: Arille paljon parantumisia! Miten Ari voi nyt? Minäkin olin ihan shokissa ja olen kiitollinen siitä etten nähnyt tapaturmaa, näin auton liikkuvan ja kun se oli talon kohdalla, itse olin toisella puolella taloa niin kuulin sen sydäntäsärkevän kiljumisen alkamisen Crying or Very sad

Mekin oltiin tosiaan Yli-Iissä ja kello oli jonkin verran yli kuuden illalla. Soitin paikalliselle eläinlääkärille, ei tietty ollut enää töissä ja soitin siitä numerosta saatuun päivystysnumeroon, siellä vastasi ääniviesti, joka kertoi sen olevan ajanvarausnumero, jolloin hermostuin ja soitin Oulun päivystävälle. Hän ottikin meidät vastaan, vaikka olihan meillä 50 km matkaa päivystävän luokse. Anista otettiin vain kaksi röntgenkuvaa, ei ultrattu. Mietimme kasvattajan kanssa, että pitäiskö sitä ultrata ja kysyinkin sitä maanantaina soittaessani eläinlääkäriin, mutta kuulemma ei tartte ku toipuminen on selvää. Itseä se suoraan sanottuna hirvittää, ettei sitä ultrattu, tuntuu jotenkin kummalta. Ehkäpä mä vielä soitan toisaalle eläinlääkäriin...

Ja onhan tässä jo edistystä jonkin verran tapahtunutkin, tänään tuon viimeisen kirjoitukseni jälkeen lähdin käyttään Ania ulkona ja Ani käveli jo! Tosin tosi hoipertelevin askelin ja jalat olivat välillä ristissäkin, mutta kummasti se pysyi pystyssä ja voidaan jo puhua metreistä matkassa, ei kymmenistä, mutta metreistä! Kakat ja pissatkin tuli oikeaoppisissa asennoissa, mitä nyt vähän kyykkypissaamista avustin kun kipeän puolen jalka jäi vähän hassusti alle, antoi kuitenkin auttaa jalan oikein keskeyttämättä pissaamista.

Liittynyt: 16 Maa 2005 Viestejä: 1412 : Items

Ultrasta ei todennäköisesti ole apua tällaisessa tapauksessa, jossa pissaa ja kakkaa tulee normaalisti, eikä epäilystä sisäisestä verenvuodosta ole koiran hyvän voinnin vuoksi.

Auton alle jääneistä on jäänyt mieleen yksi mäyräkoira, jolla ei myöskään ollut luita poikki eikä sisäelinvaurioita, mutta muuten koira oli kuten Ani: takapää oli todella kipeä ja mustelmia oli reippaasti. Koira parani täysin, mutta vaati muutaman viikon levon ja tehokkaan kipulääkityksen (tulehduskipulääkkeet + opioidit).

Paljon auton alle jääneitä koiria saadaan hoidettua kuntoon, mutta periaatteessahan se menee niin, että mitä pienempi eläin, sitä suurempaa tuhoa auto voi aiheuttaa. Anilla on ollut suojelusenkeli matkassa mukana! Toipumisia!

Lähetetty: 29.04.2010 19:34:32

Sorcier
kiitos....

norsuvoima
kitti, hyvin voi, leikki toisen kanssa, eikä näytä yhtää siltä et joku onnetomuus tapahtunut... Mutta mun sydäömessä kyl tuntuu...

just pari pvä sitten asiakas kertoi tarinan,kun koira jäi auton alle,hyvin selvinnyt,ultraa ei tehty ja viikkon päästä kuoli,koska kun myöhemmin selvis,sisällä oli verta...

Liittynyt: 16 Maa 2005 Viestejä: 1412 : Items

Uffi:

Kertomassasi tapauksessa on varmaankin mennyt jotakin pieleen kolaripotilaan seurannassa tai kenties sillä on ollut joku verenvuodolle altistava/verenhyytymistä estävä sairaus, josta ei ole tiedetty. Jos eläin vuotaa akuutin tapaturman jälkeen viikon verta vatsaonteloon, se näkyy yleisvoinnissa, limakalvoissa jne.

Lähetetty: 29.04.2010 21:50:16

Todellakin Anilla oli oikein lauma suojelusenkeleitä mukanaan! Valitettavasti Anin molemmat isoisät sekä Aku-veli ovat menehtyneet auton alle.

Nyt vaan toivomme, että kaikki menee hyvin ja tyttö tuosta kuntoutuu. Jo nyt kuulostaa tosi hyvältä! Ei ole kyllä mikään ihme, että lihakset ja kroppa ovat kipeät tuollaisen tällin jälkeen.

Kiitokset Kastehelmelle Anin erinomaisesta hoidosta! Olette mielessä koko ajan!

Lähetetty: 30.04.2010 06:31:38

Valitettavasti mäyris johtaa liikennetapaturmatilastoa. Sad

Liekö syynä pieni koko vaiko suuri ego? Bussit, rekat väistykööt,täältä tulee MINÄ.
(Ajossa taas keskittyy vain ajettavaan,silloin ei näe eikä kuule.)

Pikaista paranemista pikku potilaille ja lämpöiset ajatukset hoitajille.

Lähetetty: 30.04.2010 07:37:35

Paranemisia ja jaksamista pikku potilaalle ja hoitajille! Toivotaan että kaikki menee hyvin. hug

Lähetetty: 30.04.2010 12:36:58

Luluna kirjoitti:

Ultrasta ei todennäköisesti ole apua tällaisessa tapauksessa, jossa pissaa ja kakkaa tulee normaalisti, eikä epäilystä sisäisestä verenvuodosta ole koiran hyvän voinnin vuoksi.

Kiitos Luluna varmistuksesta!
Silti tarkkailen tuota kuin haukka... Mustelmat ovat haalentuneet eikä vasen puoli ole enää niin turvonnut.

Onnettomuudesta on nyt viikko ja eilen uskalsin hakea toiset koirat ja tulla äitini luo majaileen Vappua pakoon (keskustassa sen juhliminen on alkanut jo sunnuntaina, voi huoh Rolling Eyes

). Anikin Kiran tukena rupesi vahtimaan pihalla, vaikka aika huojuvaa touhu näytti olevan, haukku silti tuli kuuluvana ja se kai se tärkeintä on! Ani on nukkunut yönsä omassa häkissään (nyt ekan kerran ovet kii ettei innokas whippet-pikkusisko mene sen kanssa sinne ahtautuun isosiskon viekkuun), mutta joka päivä Ani on pitänyt päivällä ottaa viereen sohvalle tai sängylle hengaileen, oikein miukui häkissä etten vaan unohda ottaa Laughing

Tänään se jopa käveleskeli sängyllä. Tähän asti liikkuminen noin epävakaalla alustalla on ollut peffan nostelua tai raahaamista, enintään seisomassa on käynyt, etujaloilla liikkunut takajalkojen ollessa paikoillaan ja sitten laskenut pyllynsä sentin siirryttyään edelliseltä paikalta. On se kyllä reppana, mutta parempaan päin!

Kiitoksia vielä kaikille meitä tsempanneille, eteenkin Marjalle, tulkaa katsomaan taas potilasta ku ehditte! Nyt voin jopa ottaa tsemppejä hymyillen vastaan, vielä tän topicin aloittaessa itku tuli aina kun joku lähetti tsempit...

Lähetetty: 30.04.2010 14:59:16

Kauheasti paranemisrapsutuksia Anille täältäkin. Kyllä oli pienellä suojelusenkeleitä.