Kessukeskustelufoorumi

charlie · Lähetetty: Maa Maa 20, 2006 10:01 am Viestin aihe: Vanhat ihanat kessut?

Meillä vitettiin 14v synttärit ja olisi kiva kuulla neuvoja, miten tämmönen vanhus hoidettais parhaitten. Hän on iloinen ja pirteä, vähän omaperäinen. Ruoka on suuri ihannuus ja rapsutusta, varsinkin hännän juuressa. Kyllä persoonallisuus lisääntyy koko ajan. On tullut varsinaiseksi ukoksi. Lenkillä hän joko hyppelehtii tai marssi suoraan eteenpäin, mihin kuono osoittaa. Jos niksejä löytyy, niin odotan...
Charlie
ja vanha Jammy (Yllabo Buster)

akuusist · Lähetetty: Maa Maa 20, 2006 4:23 pm Viestin aihe:

Meidän Helmiira täyttää keväällä 12 vuotta ja on myös oikein viehkeä persoonallisuus. Sen jalat vaan ovat jo sen verran huonossa kunnossa, että liikkuminen ei enää suju kovin kepeästi, mutta muuten se on aina mukana kaikissa touhuissa samalla tavalla kuin nuorempikin. Minun mielestäni sille pitää vaan antaa tuplamäärä hellyyttä ja läheisyyttä ja ottaa se aina mukaan sinne minne nuorempikin koira jos vaan mahdollista. Helmiira esimerkiksi tykkää autoilusta, niinpä se on lähes aina mukana kun käydään pikaisilla asioilla tai jos isäntä vaikkapa hakee minua ja nuorimmaista harrastuksista. Ja sitten sen omaa tahtoa pitää kunnioittaa. Jos sitä ei huvita lähteä kävelylle, niin ei sen tarvitse. Ja jos se haluaa kävellä vapaana niin se saa sen tehdä, jos vaan mahdollista.

Näillä eväillä kessu-vanhuksen kanssa elellään. Ainoa asia missä sen suhteen pitää vielä yrittää olla tiukkana on syöminen. Jos vaan saa tilaisuuden, ajaa se vanhemman oikeudellaan nuoremman pois ruokakupiltaa ja hotkii senkin ruuan. Eli aikamoinen röyhkimys Wink

_________________
Alina Kuusisto
Grayscale Miranda alias Hilla (synt. 15.7.2005)
Suomenlapinkoira Nekku (synt. 2007)
Muistoissa Helmiira 1994-2008

charlie · Lähetetty: Tii Maa 21, 2006 11:18 am Viestin aihe:

Olipa tuttu tarina. Pitääkö hän myöskin paljon ääniä. Meillä vanhalla herralla on aina mieipiteet, ei hän hauku (jos ei o tärkeää asiaa). Hän on kyllä lähinnä ollut possu aikaisemmassa elämässä. Hän lähinnä "örisee". Mutta olen kuvitellut että kuullo on heikko, mutta kun tilanne vaatii, kuulee hän mitä tahansa. Että silleen....
Charlie

akuusist · Lähetetty: Tii Maa 21, 2006 4:33 pm Viestin aihe:

Helmiira on kyllä aika kova komentamaan, mutta myös keskustelemaan. Kun sille puhuu jotain, niin se vastailee erilaisilla önähdyksillä ja muilla äänillä, joita on hyvin monen eri sävyisiä.

Jammylla on muuten hyvin samanlainen ilme ja olemus kuin Helmiirallakin! Very Happy

_________________
Alina Kuusisto
Grayscale Miranda alias Hilla (synt. 15.7.2005)
Suomenlapinkoira Nekku (synt. 2007)
Muistoissa Helmiira 1994-2008

charlie · Lähetetty: Tii Maa 21, 2006 9:16 pm Viestin aihe:

Huomasin sama sun pikkukuvasta. Onko sukua? Meillä isä on Solvargens Yammy ja äiti Vandaban Oriel....
Charlie

Kirsi · Lähetetty: Tii Maa 21, 2006 9:23 pm Viestin aihe:

En tiedä, minkälaisia niksejä Charlie ajoi takaa..

Meillä tuon tänään 10 vuotta täyttävän vanhuksen hoito ei poikkea millään muulla tavalla muista koirista kuin, että se syö senioriruokaa. Tietysti 10-vuotias kessu ei vielä niin vanha olekaan.

Meillä ehkäistään vanhukselta myös mahdollisia vanhuuden mukanaan tuomia kankeuksia käymällä kaksi kertaa vuodessa fysioterapeutilla mutta niin meillä kyllä käy kaikki muutkin koirat.

On nuo vanhukset kyllä omalla tavallaan erilaisia hellyyttäviä koiruuksia. Nala on meidän perheen kuningatar ainakin kaikkien koirien silmissä. Se jätetään täysin rauhaan kaikista leikkiyrityksistä jne. (niin Nala kyllä halutessaan leikkii yhden koiristamme kanssa, eli siskopuolensa) Tosin Nalahan tuli meille vasta 1½ sitten, eli emme tiedä, millainen se on ollut nuorena.
_________________
Aurinkoniityn Adalmiina "Ada"-06
Valindale Keep The Faith "Reino"-07
+ 13 siperianhuskya + suomenlapinkoira

charlie · Lähetetty: Per Maa 24, 2006 11:53 am Viestin aihe:

Nikseillä tarkoitin apusysteemejä, joka auttaa vanhaa koiraa. 10v koiralla on kyllä ihan eri pisteessä...vielä täysin toimiva tarkoitan. (onhan meidän Ruffe 10v).
Esim. kun vanhalla herralla on isot raput edessä, niin otan kaulakarvassa kiinni, että matka ylös tai alas käy turvallisesti, ettei hätänny.
Kissa Dille (18v) on huono kuullo ja olen huomannut kun pyyttää häntä sisään, niin normaalilla äänitasolla se ei toimii ja "sopraani" huudolla kaikki toimii, ainoa hankaluus on että en ole mitenkään sopraanoääninen(siis korkeaääninen).
Charlie

akuusist · Lähetetty: Tor Huh 27, 2006 10:22 am Viestin aihe:

Käytimme Helmiiraa jokin aika sitten ensimmäistä kertaa koirahierojalla ja kokemus oli kaikin puoli miellyttävä niin koiralle kuin omistajillekin. Koira selvästi nautti käsittelystä ja sähköhoidon aikana jopa nukahti. varsinaisista pitempiaikaisista vaikutuksista en osaa sanoa muuta kuin sen, että koiran takapäässä olleet patit lihaksessa selvästi laskivat. Samantien varattiin uusi aika. Millaisia kokemuksia muilla on koirahieronnasta ja erityisesti vanhemman koiran hieronnasta?
_________________
Alina Kuusisto
Grayscale Miranda alias Hilla (synt. 15.7.2005)
Suomenlapinkoira Nekku (synt. 2007)
Muistoissa Helmiira 1994-2008

Glea · Lähetetty: Kes Elo 08, 2012 2:13 pm Viestin aihe:

pietu · Lähetetty: Per Elo 31, 2012 7:57 pm Viestin aihe:

Meillä on nyt Pietu lähes 11v ja mennään päivä kerrallaan elämää eteenpäin. Takapolvi reistailee ja siihen ollaan nyt löydetty sopiva hoito- leikkaus ei tule kysymykseenkään koska on jo vanha koira ja myös nisäkasvain menoa hieman haittaa.

Pietu on aina saannut olla kuin elopellossa- kuten meillä kaikki muutkin koirat.

Pennusta asti ollaan käännetty tassua hyvinkin voimakkaasti kumman tahto menee läpi- koiran vai omistajan. Kaksi jäärää yhdessä Smile

Mitä enemmän ikää tulee sitä valikoivammaksi kuulo on tullut- nykyään erittäin valikoiva, ei juuri mitää tarvi enää kuulla tai jos kuulee niin ei sitä ainakaan tarvi uskoa.
Lähimmä Pietu mummo haistattaa mulle pitkät haisut kun sille jotain sanon- siitä on tullut _todella_ jääräpäinen.

Mutta sitten noiden nuorempien koirien se antaa tehdä _ihan_mitä vain- ei ole koskaan tarvinnut ärähtää vaikka olisi ollut hyväkin kun kertoisi joskus kuka määrää oikeesti.

Nuorin esimerkiksi käyttää häikäilemättömästi Pietua trampoliinina ja mummo vain on ja tyytyy kohtaloonsa. No olen tullut tulokseen ettei hermoissa pahasti voi olla vikaa.

Lenkkeilyt on nykyään sellaista mummo lenkkeilyä huilataan kun tarvii ja pitkiä matkoja ei enää mennä. Hihnassa vai äärimmäisessä pakossa- täten koira voi itse määritellä vauhdin ja useinmiten suunnan.
Myös polvi on rajoittanut liikkumista.
Onnellisimmillaan Pietu käpöttelee omallapihalla ja välillä myös naapurin tonttia tarkastaen. Joskus jopa ei halua lähteä lenkille. Myöskin autoon meno ja pois tulossa pitää olla mummolla hissi käytössä. En anna enää sen hypätä- eikä itse edes halua hypätä..

Hieroja käy säännöllisen epäsäännöllisesti mummoa käsittelemässä.

Ruokinnassa ollaan pysytty samassa millä ollaan menty tähänkin asti- omasta mielestä senior ruuat on pelkkää rahastusta (joo-o tiedän kohta saavan senior ruuan puolutajat kimppuuni).

Eli elämä on melko koiran ehdoilla menoa. Lisukkeena extra hemmottelut
_________________
Ninni Soinila Os. Jolkkonen
kennel Henniina´s
Aistraum Isabella "Pietu,Bella"
Henniina´s BomBom "Pomppis"
Henniina´s Hipsuvarvas "Lydia Lyttynen"
Henniina´s Little Lellybelly " Siina Sipuli"